Två veckor.

Nappasin koneen pöydältä ja tulin sängylle makaamaan. Jos saisi ajatuksia keräiltyä tässä paremmin - ilman nettiä ja muita häiriötekijöitä. On kulunut jo kaksi viikkoa siitä kun saavuimme tänne Islantiin, enkä ole jaksanut päivittäin kirjoitella kaikesta turhanpäiväisestä, tai tärkeämmistäkään, asioista mitä täällä tapahtuu.

Täällä ollessa ei tapahdu asioita samalla tahdilla kuin perus ulkomaanmatkalla ja en ole kiertänyt saarta, tai edes kaupunkia kovin paljoa. Tällä hetkellä tavoitteena on jollain tavalla koittaa kotiutua tänne, eikä niinkään nähdä kaikkea ja heti. Pitää ottaa rauhassa, aikaahan täällä on.
Loppupeleissä täällähän ei edes ole ihan liikaa nähtävää turistin näkökulmasta. Maa oli hyvin maatalous- ja kalapainotteinen 80-luvulle asti, minkä vuoksi laadukkaita museoita ja rikasta kulttuurihistoriallista keskustaa ei ole. Keskustassa on muutamien korttelien verran vanhaa rakennusta, joiden suojelu ja säilyttäminen on tullut kuulemma tavaksi vasta viime vuosikymmeninä: ennen tätä paljon vanhoja taloja on roudattu kaupungin ulkopuolelle, puutalojen hautausmaalle.
Luontohan täällä se juttu on, ja siinä kyllä riittää näkemistä pitkäksi aikaa, jo täällä pääkaupungin keskustassa. Täällä oppii ymmärtämään vihdoinkin niitä elämyksiä mitä etelämmästä tulleet turistit luultavasti saavat suomessa. Keskellä kaupunkia näet vuoristoa ja maisemat tuolla niemenkärjessä ovat upeat... parempaa krapulalääkettä, kuin hyinen Atlantin ulapalta puhaltava tuuli, ei voi kuvitellakkaan.

Koulukin on lähtenyt verkkaisesti käyntiin. Englannin kurssien kanssa on vähän ongelmia. Valitsemistani kahdesta kurssista toista ei järjestetä ja toinen on jonkinlaisena etäopetuksena ainakin kuukauden ajan. En ole paljoa jaksanut vielä pieniä aivojani niillä stressata. Kolme muuta kurssia, international business, project management ja human resource management, vaikuttavat jokseenkin mielenkiintoisilta. Jonkinlaisen kulttuurishokin kuitenkin tuottavat islantilaiset opetustavat (informaatio ei kulje jne) ja muutenkin yliopiston "akateeminen" (isot ryhmät, kukaan ei vahdi tekemisiä, kurssin vetäjä kaukainen) ote. Kirjoihin on mennyt pieni omaisuus, vaikka olemme Samun kanssa vähän jakaneet kuluja niin, että ostamme kirjat puoliksi (hyvä idea ottaa samat kurssit). Noiden bisneskirjojen hinnat ovat olleet 2 x80e ja 60e... Kirjasto on paska ja siellä jokaista kirjaa on vain muutama kappale. Tasoltaan kurssit eivät onneksi ole tämmöselle AMK-ukkelille kovinkaan rankkoja. Vielä kun oppisi tekemään kotona jotain ;)

Hintoihin tässä koittaa yhä totutella, sillä tuntuu että joka toinen päivä menee kauppaan parikymppiä. Elintarvikkeista varsinkin liha on ihan hulluissa hinnoissa. Hieno löytö täältä on tuo paikallinen maitotuote, skyr. Se on jonkinnököinen rahkaan verrattava väipala, jota saa "perusmaun" lisäksi samoissa mauissa kuin suomessa jugurtteja (maku ja koostumus on oikeastaan aika lähellä sitä jugurttipurkin reunusta, mikä pitää ensimmäisenä kiepauttaa lusikalla suuhun, tiedättehän?). Muuten kauppojen valikoimat ovat hyvin amerikkalaiset: mac&cheeset, lucky charmssit ja ben&jerry'sit löytyvät hyllystä lähes valkoisen leivän vierestä. Päänvaivaa tuottaa keksiä mistä saisi esimerkiksi kuituja. Näkkäri ja myslit ovat tulleet ruokavalioon. Goddamn kun kaipailen ruispaloja!

Onneksi paikalliset osaavat järjestää ohjelmaa vaihtareille: lauantaina mennään katsomaan lampaita, putouksia ja geysireitä (note to self, ota kamera messiin ja rukoile edes kelvollista ilmaa!), seuraavalla viikolla melomaan jonnekkin jumalan selän taakse ja tuossa myöhemmin syksyllä edessä vielä tutustumisreissu jäätiköille. Järjestettyjen ohjelmien lisäksi ajatuksena on heitetty josko vuokraisi auton ja käyttäisi viikon kiertäen koko saaren.

Eiköhän tämä riitä tänään. Over and out.