Jatkoa edelliseen...

Frendi:

Islannin oma boogie etäällä maailman murheista vaikuttaa kiinnostavalta. Mutta jos maailma menee päin vittua, onko saarenplanttu tarpeeksi omavarainen elämään ilman juicy fruitteja ja kellogs cornflakeseja? Sinne tuodaan varmaan niin paljon kaikenlaista eikä kuitenkaan kaikkea voi kun ei ostovoimaakaan mitenkään järkyttävästi.

Liekö niin että "uudet trendit" saapuu jälkijunassa sinne? Ettei siellä ole niin kiire omaksua sitä kaikista viimeisintä juttua..

Minä:

Emmätiä, väittäsin melkein päinvastoin.
Saari on niin pieni ja lähellä jenkkejä, että täällä uudet trendit näkyy paljon aiemmin kuin Suomessa: merkkivaateliikkeitä on kotimaahan verrattuna ihan käsittämätön määrä (läheisessä ostoskeskuksessa taitaa olla 4 skeittiliikettä) ja tuosta keskustasta löytyy mm. Guccin myymälä, jota ei taida edes Helsingissä olla? Sen lisäksi pienet markkinat saa täällä tavaran vaihtuvuuden aika isoks ja esimerkiksi alennusmyynnit on todellakin alennusmyyntejä: kirjakaupassa lähdettiin -75% alennuksista ja pienessä design-puljussa kaikki -40%... tavarasta on pakko päästä eroon jos halutaan saada uutta varastoon.

Islantilaisethan on varmaan asukaslukuun nähden yks maailman rikkaimmista maista ja ISK:n arvo on todella korkeella, niin ostovoimaakin riittää. Paikallinen lakisääteinen minimipalkka on jossain 1500e/kk tienoilla ja työvoimapula on aikamoinen. Tätä paikkaa vois sanoa jollain tavalla pohjolan Dubaiksi.

Omavaraisuusaste täällä ei kovinkaan korkea ole, paitsi tuoretuotteissa. Kaikki liha on paikallista ja samoin ymmärtääkseni suurin osa kasviksista. Islantihan on siirtynyt täysin uusiutuvien energiavarojen käyttöön ja suurin osa sähköstä tulee maalämmöstä, joten kasvihuoneiden pito tulee suhteellisen halvaksi. Kaikki einekset ja muut tuotetut tavarat tulee kyl pääasiassa ulkomailta, jenkeistä ja briteistä (paitsi että Fazer on hyvin edustettuna karkkihyllyssä :).